Kotona

Kotona ollaan. Kummallista, kuinka tuntuikaan siltä, että kaikki täällä on ihan ennallaan. Juttelin yhden sveitsiläisen kaverin kanssa, joka on reissannut tämän syksyn ja hän sanoi samaa. Kotiin mennessä tuntui, kuin siellä olis aika pysähtynyt ja kaikki on aivan kuin ennenkin. Itsestäkin tuntuu, että en kai mää ole ollut poissa kuin pari viikkoa.

Kotimatka meni mukavasti, en kylläkään nukkunut lainkaan en koneessa enkä junassa. Suunnitelmissa oli torkahtaa toisella lennolla Reykjavikista Helsinkiin, mutta mun vieressä oli äiti kahden lapsen kanssa, ja se äiti halusi välttämättä poikansa istumaan mun ikkunapaikalle, niin koko ajanhan siinä sai sitten väistellä ku ne ramppas vessassa ja millon missäkin. No, toisaalta, taisin säästyä jet lagilta ihan siitä syystä että jäi tuo yksi yö kokonaan väliin, ja kotona onkin nukuttanut normaaliin aikaan, vaikka Nykissä ois vasta päivä.

Jotenkin tosi outoa jutella Pittsburgiin kavereille nyt kun eletään niin eri ajassa! Oon sinne suuntaan skypetelly, eikä millään meinaa älytä, että kun mulla on ilta niin ne siellä vasta aloittelevat päiväänsä. Portossa aikaero on sitten pari tuntia vähemmän.

Tässä on nyt edessä kolme tehoviikkoa kaikkien asioiden hoitamiseksi ja ihmisten tapaamiseksi. Lähden varmaan Helsinkin 24. päivän tienoilla, ja siitä sitten matka jatkuu Portoon 27.1. Muito bom!

Kulunut syksy oli kyllä elämäni paras, niin paljon uusia ystäviä, kokemuksia ja hyviä muistoja. Jos tuleva kevät on puoleksikaan yhtä hauska kuin tämä syksy oli, olen tyytyväinen. Nyt vaan täytyy pitää yllä kaverisuhteita joka puolelle maailmaa, ja jospa joku päivä tapaan kaikki tutut uudelleen:) Tämä blogi vaikenee tämän postauksen myötä, ja juttu jatkuu Portugalin vaihdolle omistetussa blogissa osoitteessa http://mimiportossa.blogspot.fi/

New York

Big Apple. Miksi se ees on Big Apple? Näin eilen Times Squarella jonkun kyltin jonnekin Big Apple -monumentille, muttei kiinnostanut tarpeeksi lähteä katsomaan, mistä on kyse. Täällä sitä on joka tapauksessa kohta viikon päivät hengailtu, ja vielä kaksi yötä jäljellä. Ollaan kierrelty jotain pakollisia turistinähtävyyksiä, vaikka täytyy kyllä sanoa, että alkaa noi turistihommat maistua jo aika puulta. Rakennukset näyttää ihan samalta joka kaupungissa, ja noita kaiken maailman monumentteja kyllä riittää. 

Asutaan Harlemissa jonkun korealaisen omistamassa asunnossa, joka toimii hostellina. Löydettiin tämä paikka airbnb.comista, jossa nykiläiset tarjoavat asuntojaan vuokralle. Harlem, kalskahtaa pelottavalta noin alkuunsa, mutta ei täällä kyllä ole mitään ongelmia tähän mennessä ollut. Lisäksi luettiin, että alueen raiskaus- ja ryöstötilastot ovat parantuneet dramaattisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun alueella vallitseville huumesodille tehtiin vihdoin jotain. Me ollaan aika pohjoisessa Harlemissa, 153rd streetillä. Tänne pääsee tosi kätevästi suoraan metrolla lähes joka puolelta Manhattania. Hassua tässä asunnossa on se, että kaikki muut asukkaat on korealaisia, taloutta hoitaa korealainen entinen munkki, keittiössä tuoksahtaa kimchi ja kaikki ohjetekstit ympäri kämppää on pelkästään koreaksi.

Vapaudenpatsaasta Mihku totesi heti ensimmäisenä, että "ai mitä, onko se muka nuin pieni!?" Katoaa suhteellisuudentaju kun tarpeeksi reissaa :D Vapaudenpatsasta käytiin katsomassa Staten Islandille menevällä lautalla, joka on ilmainen. Lautta ei todellakaan mene noin läheltä kuin alla oleva kuva antaa uskoa, kamerassa on hyvä tsuumi. Mutta kyllä minusta on aivan tarpeeksi kun näkee patsaan noin, ei tarvitse lähteä maksullisille risteilyille itse Liberty Islandille.

Vapaudenpatsas

Etelä-Manhattan Staten Islandin lautalta

Lautalta palatessa käytiin vilkaisemassa intiaanimuseota, se oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Siellä oli myös Jimi Hendrixin takki, koska ko. artisti oli mukana intiaanisukuisten artistien esittelyssä. Jimin isoäiti oli intiaani. Museon jälkeen käytiin vilkaisemassa WTC-tornien muistopaikkaa. Sinne ois pitäny varata ilmaiset liput netistä etukäteen, jotta ois päässyt itse alueelle, mutta me käytiin vaan siinä ulkopuolella katsomassa uuden tornin rakentumista. Hommahan menee niin, että WTC1:n tontti on nykyään muistopaikka, johon ei uutta tornia ole tulossa, mutta toisen tornin kohdalle on jo noussut korkea pytinki pystyyn. Oli siinä jotenkin vaikea kuvitella, että kyseinen paikka on reilut kymmenen vuotta sitten ollut täynnä rautaa ja betonia romahtaneista torneista. Muistan hyvin, kun ne tornit romahti vaikka olinkin vasta 11.

Jimin kledjut

Lisäksi on harrastettu shoppailua jonkun verran, ite oon tosin yrittäny pitää järjen matkassa kun on kuitenkin sinne Portoon tässä pian lähdössä, eikä voi kaikkia vaatteita mukana raahata. Tulee kyllä suuri ikävä Forever21:a, se on pirun hyvä vaatekauppa! Voittaa H&M:n ja Gina Tricotin, joista yleensä tulee vaatteet ostettua. Portossa mua oottaa sitten New Yorker ja Bershka... Huomenna jos vielä kävis Converset hakemassa, saa 30 eurolla aleconverseja niin on kai se tarjous käytettävä hyväksi.

Eilen käytiin Rockefeller Centerillä tsekkaamassa kuuluisa joulukuusi, joka osoittautui valoisaan aikaan erittäin rumaksi. On se varmaan pimeällä ihan komea. Lisäksi käytiin Top of The Rockissa, eli kyseisen centerin pilvenpiirtäjän huipulla. Valittiin tuo Empire State Buildingin sijaan siksi, että haluttiin nähdä itse ESB yläilmoista. Sinne piti maksaa $25 sisäänpääsymaksua. Ihan komeat oli maisemat, mutta keli oli harmittavan sumuinen ja esti hyvien kuvien ottamisen.

Rockefeller Plaza ja yksi kaupungin luisteluringeistä

Top of The Rockista näkyi Central Park ja Pohjois-Manhattan

Eilen oli uudenvuodenaatto, ja tarkoitus oli tosiaan viettää vuodenvaihde Times Squarella ja katsoa, kun se iso valopallo laskeutuu puolenyön aikaan alas. Mentiin paikalle kuuden aikaan,  ja jäätiin silloin noin kymmenen korttelin päähän pallosta. Ei edes nähty sitä kuin screeniltä, kun oli toinen rakennus edessä. Times Squarella ei myöskään ole mitään yleisiä vessoja tarjolla, ja ympärillä olevat kahvilat sulkivat ovensa siinä kahdeksan aikaan. Oltiin jo tunnin paikallaolon jälkeen sen verran epäröiviä ja kylmissään, että päätettiin jättää homma sikseen. Lähdettiin takaisin hostellille, josta sitten mentiin yhden Miamissa tapaamamme kaverin kämpille Brooklyniin, aivan Etelä-Manhattanin kupeeseen. Oli hyvä valinta, sen kämpässä oli lasiseinä josta näkyi upeasti Brooklyn ja Manhattan Bridget sekä itse Manhattan, ja vuodenvaihteessa näki etäältä myös Times Squaren ilotulitukset. Lisäksi telkkari oli sen verran iso, että pallon putoamisen näki melkein paremmin kuin kadulla screenilta. Eikä palellut! Mulla ei ollut kameraa mukana niin ei ole oikein hyviä otoksia sieltä, mitä nyt yksi Lumialla näpsästy.

Näkymät ikkunasta

Käytiin American Museum of Natural Historyssa, siellä oli T-Rex! Myös ihmisen kehityksestä kertova osasto oli tosi mielenkiintoinen. Harmi, kun meillä ei ollu koko päivää aikaa tuolla museolle, osa osastoista jäi kokonaan käymättä. Sinne ois kyllä saanut varata aikaa ihan aamusta iltaan asti, jos olisi kaiken halunnut ehtiä näkemään.

Rexi

Nykyihminen ja sen sukulaisia

Tänään käytiin Central Parkissa, joka ei kyllä talvisaikaan ollut järin kaunista katseltavaa. Ajatelkaa Suomen luontoa loka-marraskuussa. Samalta näytti, harmaata ja elotonta. Sen sijaan Harry Potter -näyttely Times Squarella oli ihan ykkönen! Ostettiin sinne liput pari päivää sitten, $28. Siellä oli elokuvien alkuperäisiä asuja ja lavasteita, kaikki mahdolliset esineet kirjoista, videopätkiä leffoista, Päivän Profeetan sivuja... Hagridin mökki, Kielletty metsä, Suuri sali, Rohkelikon oleskeluhuone ja makuusali, luokkahuoneiden lavasteita. Olin aivan onnessaan! <3 Harmi vaan, että siellä ei saanut ottaa kuvia ollenkaan. Tuli joka tapauksessa kauhea tarve päästä lukemaan Potterit uudelleen. Ja katsomaan leffat. Ainaki kerran. Mielellään heti. Ai niin se strategisen johtamisen tentti 9. päivä...

"Tyly tyly tyly tyly Tylypahka, tahdomme tietoa udella, oommepa vanhoja kaljupäitä tai nuoria polvet ruvella."

Huomenna vielä aikaa hengailla Nyksässä, ja torstaina sitten illasta matka jatkuu kohti koti-Suomea. Huh. Minne hurahti viisi kuukautta!? Äiti, onhan jääkaapissa maitorahkaa, kun tuun?

San Francisco

San Francisco on ihan paras. Täällä on vain 800 000 asukasta, ja sen huomaa: kaikki jutut on lähes kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Me tultiin tänne jouluaattona, ja tänään tapaninpäivänä matka jatkuu kohti Nykiä. Jouluaattona meidän oli tarkoitus mennä jouluillalliselle ranskalaisten kanssa, mutta homma meni lopulta siihen, että käytiin Jack in the Boxissa hamppariaterialla ja tultiin sitten hostellille viettämään iltaa. Oli tarkoitus mennä johonkin klubille, mutta eihän me yhtään ajateltu ettei amerikkalaiset olis niin juoppoa kansaa kuin suomalaiset, ja että kaikki baarit ois kiinni jouluna! Itekin olin kolmen eri taksin kyydissä, kun yritettiin etsiä yökerhoa. Lopulta nieltiin pettymys ja palattiin hostellin oleskeluhuoneeseen. Oli ihan hauska ilta silti!

Joulupäivänä lähdettiin sateisesta kelistä huolimatta tsekkaamaan Golden Gate. Ajeltiin sinne taksilla kun laiskoja oltiin, mutta lähtiessä ei meinannu millään tulla ainuttakaan vapaata taksia kohdalle! Olin aivan jäässä hostellille päästessä, sai aika kauan seisoa kuumassa suihkussa ennen kuin varpaisiin palasi tunto. Mikähän siinä on, että aina kun me mennään näitä suuria nähtävyyksiä katsomaan on surkea keli!? Ensin Grand Canyon ja sitten tämä. Luonto siellä sillankupeessa oli muuten tosi kaunista! Siellä menee sellainen polku, jota pitkin pääsee alas rantaan. Todella vehreää, oli aivan ihana siellä kuljeksia sateesta huolimatta. Alla muutama valokuva.

Pacific Overlook sillan vieressä

Golden Gate

Illalla oltiin vielä sen verran voipuneita edellisillan riennoista, että istuttiin hostellilla datailemassa. Erityisesti Ninalla meinas San Franin yöelämän väliinjäänti harmittaa, mutta sittenpä selvisi ettei kaupungin paras klubi ollut edes auki joulupäivänä - saatiin siis jäädä hyvillä mielin hostellille. Ja hyvä olikin, että saatiin viime yönä kunnon yöunet, koska ensi yö menee lentäessä. Ite ainakin oisin ihan kuollut huomenna Nykissä jos ei viime yönäkään ois kunnon unia saanut. Illalla hostelli tarjosi ilmaisen joulupäivällisen kalkkunoineen päivineen. Kyllä siinä ihan mahansa sai täyteen, vaikka seisten sai tilanpuutteen vuoksi syödä.

Tänään kierreltiin kävellen ympäri Friscoa, ensin Union Squarelta Chinatowniin (josta ostin maailman söpöimmän sateenvarjon!!) ja sieltä Coit Toweriin katsastamaan kaupunkinäkymä lintuperspektiivistä. Towerista laskeuduttiin portaikkoja pitkin satama-alueelle, jossa oli kaiken maailman pikkukauppoja ja muuta nähtävää. Siellä on myös paikka, jossa merileijonayhdyskunta majailee. Hyi kun ne haisi pahalle! Satamasta hypättiin myös veneeseen, joka ajelutti kymmenellä dollarilla per naama meidän Alcatrazin ympäri. Maihin saarelle ei sillä ajelulla päässyt, mutta ihan kiva oli siitä lähietäisyydeltä nähdä tuo kuuluisa vankila. Nää halvemmat paatit lähti Fisherman's Wharf -nimiseltä alueelta Pier 39 -kauppakeskittymän läheisyydestä. Siellä on myös se virallinen matkanjärjestäjä, jonka reissulla pääsee tutustumaan vankilaan ihan kunnolla, mutta ne matkat on sitten vähän tyyriimpiä. Pitää muuten tässä välissä kehua mun uutta kameraa: zoom on sen verran hyvä, että satamalaiturilta zoomattuna näin ihan selvästi ihmiset kävelemässä vankilan pihalla, paljaalla silmällä ei erottunut yhtään mitään!

Portaat Coit Towerilta kohti Pieriä

Matkalla satamaan

Ne on saippuaa!!

San Francisco

Alcatraz - the Rock

Nyt lähdetään etsimään sushiravintolaa, jonka jälkeen pitänee alkaa jo suunnitella siirtymistä lentokentälle. Lento lähtee 00:35 ja on aikaeron jälkeen perillä noin klo 11 aamulla. Huomenna ois tarkoitus lähteä Nykissä tsekkaamaan joulualet, ja mahdollisesti ostaa uus lumilauta ja sykemittari. NYC-Hki -lennolle saa tsekata kaksi matkalaukkua, joten on tilaa ostaa kamaa jos halavalla saa.

Los Angeles

22.12.2012
Tätä postausta kirjoittelen Enkelten kaupungissa. Asutaan Hermosa Beachilla Surf City -hostellissa, joka on perushyvä hostelli, ei tosin järkkää oikein mitään aktiviteetteja. Mutta hyvä sijainti. 

Hostellin sisäänkäynti alakerran baarien lomassa

Torstaina käytiin Six Flags Magic Mountain -huvipuistossa, oli ihan huippua. Siellä on teemana vuoristoradat, ja niitähän sitten riitti. Paras kaikista oli X2, ja pelottavin sellanen Lintsin Raketin tyyppinen Drop of Doom, joka nousee hullun korkealle (120m) ja sitten vapaapudotuksella alas. Minä olin jo ihan paniikissa siinä, kun se meni ihan sairaan korkeelle ja hitaasti ylös! Nousu oli sata kertaa pahempi ku lasku. Tuon jälkeen piti vielä uskaltautua Superman: Escape from Kryptoniin, jossa se vaunu ampaisi korkeuksiin niin, että lähdössä oli selkä menosuuntaan ja siellä ylhäällä katsottiin suoraan alaspäin, jonka jälkeen vapaapudotus alas. Näytti aivan kauhealta, mutta ei lopulta ollut yhtään paha kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Alla videopätkää eka X2 ja sitten Superman. 

Palellutin itseni tuolla huvipuistossa, katottiin aamulla säätiedotusta että 18 astetta pitäs olla lämmintä, ja otin vaan pitkähihaisen ja jätin takin autoon. Koko päivän olin ihan jäässä, ja eilen sitten kamala flunssa. Viime yönä nukuin 12 tuntia ja tänään 2,5 tunnin päikkärit... Nina  on kans sairaana.

23.12.2012
Eilen pyöriskeltiin Hollywoodissa ja Beverly Hillsissä. Ihan siistejä paikkoja, vaikkakin meillä meni suurin osa ajasta autoiluun. Täällä on tosiaan tuo liikenne aivan käsittämättömän ruuhkaista! Yhteensä 11 tunnista oltiin varmaan 6-7 tuntia autossa. Hollywood ja Beverly Hills oli molemmat aika lailla sitä mitä oletinkin, Beverly Hills kunnon rich bitch -aluetta ja Hollywood hyvin kaupallista. Käytiin pyörähtään Griffithin observatoriollakin ottamassa kuvia kuuluisasta Hollywood-kyltistä sekä tutustumassa itse observatorioon, joka oli tosi mielenkiintoinen. Oisin voinu siellä enemmänkin aikaa viettää, mutta aikataulu ei antanut periksi :(

Griffith observatoriolta, yhtä iloisena ku aina (mulla on lempinimi Minna the Mad, ku en koskaan hymyile)

Losin reissuporukka

Observatorion heiluri, joka ei liiku maan pyörimisliikkeen mukana, vaan pysyy magneettien avulla paikallaan heiluen koko ajan ja kaataen tuollasia kieliä joka kymmenes minuutti sitä mukaa kun maa sen alla pyörii.

Beverly Hills

Hollywood

Illalla käytiin tässä Hermosa Beachilla yhessä irkkupubissa Hennessey's Tavernissa ja paikallisessa yökerhossa Baja Sharkeezissa, joka muistutti itse asiassa aika paljon suomalaisia kapakoita. Pieni tanssilattia ja pöytiä joiden ääressä istua. Ite olin sen verran väsynyt flunssan takia, että lähdin jo kahdentoista jälkeen yläkertaan hostellille.

Tänään aatonaattona vuokrattiin hostellilta pyörät ja ajeltiin 15km tuonne Venice Beachille, joka on sellainen vähän hipimpi ranta täällä Losissa. Matka meni yllättävän joutuin rantatietä ajellessa. Meillä oli oikein sellaset chopper-pyörät paksuine renkaineen ja leveine ohjaustankoineen. Lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, joten meillä ei jäänyt hirveästi aikaa hengailla Venicellä, kun piti lähteä takaisin ennen pimeää. Jos joskus tuun takaisin Losiin, harkitsisin vakavasti majoituksen hommaamista tuolta Venicestä. Ehdittiin siinä parit katuesitykset katsoa, siellä mm. pari poikaa soitteli sankoilla ja sähköviululla kaikkia hittibiisejä ja joululauluja, alla video.

Kotimatkalla saatiin katsella kuinka aurinko laski Tyynenmeren yllä. Kyllä siinä taas sai miettiä, että on sitä hienoja paikkoja nähnyt näiden kuluneiden kuukausien aikana!

Aurinko laskee Tyynenmeren taa El Segundo Beachilla

Huomenna matka jatkuu San Franciscoon, jossa jouluaattoa vietetään kera ranskalaisten ystävien, jotka jatkoivat matkaa Losista Friscoon jo perjantaina. Tarkoitus ois mennä yhdessä safkaamaan jonnekin ja sen jälkeen jatkaa iltaa jossakin muualla. Joulufiilistä täällä palmujen keskellä ei kyllä ainakaan vielä ole saanut kehiteltyä, mutta eiköhän se siitä kun iskee tonttulakin päähän!

PS. Kalifornialainen vastine perinteiselle pulkkamäelle:

PPS. Losin kraanavesi ei maistu yhtään kloorille! Hooray!

Las Vegas

Siinä meni kolme yötä Las Vegasissa. Hyvinhän se reissu meni: ensin Henna heräs aamulla tuntia ennen sen lennon lähtemistä ja lähti pää kolmantena jalkana lentokentälle, ja sitten viimeisenä iltana multa hävis lompakko. Tällä hetkellä toimin siis kavereilta saatavien käteisvarojen voimin, ja näin se taitaa mennä loppureissun  ajan.

Vegas oli aika lailla sellainen, miksi olin sen kuvitellutkin. Siellä, kuten tähän mennessä kaikissa muissakin paikoissa Jenkkilässä, huomas sen, että ei ne kaupungit oo kovinkaan kummoisia. Likaista, ränsistynyttä, ja se tietty osa, joka on hohdokasta. Telkkarissa ei vaan koskaan näytetä sitä toista, arkista puolta. Yövyttiin hostel Catissa, oli ihan ok hostelli, tosin aika huonot iltamenot. Meillä piti olla kymmenen hengen sekahuoneet, mutta sitten kaks meistä laitettiin privaattihuoneeseen, ja me muutkin mentiin sitten sinne kun kerta kuus sänkyä oli tarjolla. Ei oltais oikeasti saatu vaihtaa, mutta eipä siitä kukaan mitään sanonu.

Vegasissa kannattaa mennä syömään buffetteihin, me mentiin ekana päivänä sunnuntain shamppanjabrunssille Main Street Stationille, maksoi $12 ja olihan siinä apetta. Tiistaina käytiin illallisbuffetissa Golden Nuggetissa, se makso parikymppiä ja ruoka oli vähän enemmän semmosta gourmet-safkaa, sushia ja muuta.

Tsekkailtiin jotain pakollisia turistijuttuja, mm. Bellagion suihkulähteet ja Welcome to fabulous Las Vegas -kyltin.En ollu yhtään tajunnu, että se kyltti on niin kaukana kaikesta. Mentiin bussilla niin pitkälle kuin pääsi, ja siitä piti vielä kävellä noin kilometri ohi viimeistenkin hotellien.

Bellagion suihkulähteet ja pienois-Eiffel

Welcome to Las Vegas!

Grand Canyonin reissu ei menny ihan nappiin. Vuokrattiin auto lentokentältä ja lähdettiin ajelemaan kohti Arizonaa viiden aikaan aamulla. Perille päästyä meitä oli vastassa sankka sumu. Canyonilla ei nähnyt yhtään mitään, se oli jotenkin niin utopistista :D Mua vaan nauratti se tilanteen hullunkurisuus, ajettiin autolla 7 tuntia katsomaan yhtä luonnon suurimmista ihmeistä, eikä nähty siitä mitään. Oli mukava käydä sielä turistikeskuksessa katsomassa joku elokuvapätkä hienosta kanjonista... No, ehkä jonain päivänä palaan katsomaan kanjonia kesäaikaan.

Grand Canyon

Reissuporukka, takana kaunis kanjoni

Eilen saavuttiin Los Angelesiin, ja täällä vielä neljä yötä vietellään. Jouluaattona sitten San Franciscoon joulunviettoon, josta 27.12. viikoksi New Yorkiin.

Final week

Lopputentit ohi! Tänään kävin viimeisen tentin raapustamassa, en tiiä miten meni mutta jospa se arvosana pysyis A:ssa. Eilen sain tietää, että tenttiin sai ottaa kaikkien aiempien tenttien muistiinpanolaputkin mukaan uuden A4:n lisäksi, mutta olin tietysti nakannut ne kaikki roskiin heti tenttien jälkeen. Piti siinä sitten joku yhdeksän kappaletta tuotannon johtamista yhteenvetää parissa tunnissa. Muistiinpanojen taso huononi sitä mukaa ku pääsin kappaleissa eteenpäin :D Mutta eipä niistä loppupeleissä ois varmaan enempää hyötyä ollut kuitenkaan. Aika julmaa, kun opettaja oli viimeiseksi, 4 pisteen arvoiseksi kysymykseksi laittanut, että mikä oli vapaaehtoisena luettavana olleen kirjan nimi... En lukenut, en tiennyt.

Nyt on menossa tuo Geminien meteoriparvi maapallon ohi, ja olinkin eilen illalla kaverin kanssa bongailemassa tähdenlentoja keskellä peltoja mini cooperin kattoluukusta. Oliko vähän mahtavaa! Tosi paljon näky tähdenlentoja, ja kojootit ulvo taustalla. Yks hienoimmista illoista Pittsburgissa. Tänään niitä pitäis näkyä vielä enemmän, eli ei muuta ku baarin jälkeen pitkälleen johonkin ja tuijottelemaan taivaalle. Tai kotimatkallakin ehtii, multa nimittäin varastettiin pyörä tuossa viikko sitten. Ei sinänsä enää suuri menetys tässä vaiheessa, 30 dollaria siitä ois saanut takaisin ku ois palauttanut sen kampuskristityille mutta minkäs teet.

Tänään salilta kotiin päin kävellessäni mietin, että kyllä vähän haikeaksi vetää lähteä täältä, kun tietää, ettei ole tulossa koskaan takaisin. Jenkkeihin varmasti kyllä, mutta Kansasiin tuskinpa. Toisaalta taas ollaan tuumittu yhdessä, että ei täällä ehkä toista lukukautta haluais olla. Koska ihmiset vaihtuu, ja ne tästä paikasta tekee mukavan. Totta kai tulis uusia ihmisiä tilalle, mutta ei se oo enää sama. The Junglekin meni kiinni viime viikonloppuna, eikä kuulemma aukea ensi lukukaudeksi kun omistaja vaihtuu. Mutta musta silti oli kiva olla täällä Kansasissa, pääsi näkemään tätä Amerikkaa vähän syvemmälle kuin jos ois koko viisi kuukautta viettänyt suurkaupungissa.

Yksi asia jäi erityisesti harmittamaan (kuten muiden blogien ja vaihtaripalautteiden perusteella monella muullakin vaihtarilla) oli se, että paikallisiin oli yllättävän vaikea tutustua. No, poikiin ei, mutta tytöistä ei kyllä saanut oikein kavereita ihanaa Johnnaa lukuunottamatta. En tiedä, kai me kolmestaan Ninan ja Reetan kanssa näytetään niin pelottavilta ja nokkavilta ku kipsutellaan paikalle korkkareissa ja pikkumustissa kun muilla on päällä juoksushortsit ja Pitt State -huppari suurin piirtein baarissakin. Kulttuurieroja. Sääli sinänsä, oisin mielelläni ottanut uusia kavereita myös amerikkalaisista tytöistä poikien lisäksi. Saattaa olla siinäkin totuttelemista, että Suomessa kahvilan ja terkkarin täti ei enää muistakaan sua, tai kysele sun kaverilta että mitäs Minnalle kuuluu, kun on taas sitä samaa massaa ;D

Huomenna pääsen katsomaan Hobitti-leffan! Lisäksi agendaan sisältyy tämän kämpän tyhjentäminen kaikesta tavarasta, pitää kuskata tavarat kansainväliseen toimistoon sekä kampuskristityille uusien vaihtareiden hyödynnettäväksi. Sunnuntain vastaisena yönä tulee sitten shuttle hakemaan kohti Kansas Cityn lentokenttää, ja silloin on aika sanoa Pittsburgille hyvästi.

Musiikkiosaston joulukonsertti

Käytiin tuossa Reetan kanssa eilen kuuntelemassa yliopiston musiikkiosaston joulukonserttia kampuksen kappelissa. En ollu aiemmin juurikaan noteerannut koko kappelia, mutta se oli ihanan pieni ja tunnelmallinen! Saatiin aika lailla viimeiset istumapaikat, kappeli oli tupaten täynnä. Ohjelmistossa oli aika paljon Bachia, mikä sinänsä ei ollu kiva kun musta Bach on liian raskassoutuista :D Mutta mukava oli kuunnella silti. Sitten oli pari yhteisjoululaulua, ja joku kelloyhtyeki siellä soitteli kelloja! The Bells of The Balkans tais olla sen ryhmän nimi. Alla on kuva viulu-alttoviulu duetosta, illan paras esitys.

Sinfoniaorkesterin johtaja soitti viululla ja yksi paragualainen poika alttoviululla dueton.

PS. 7 yötä Pittsburgissa.

Haluan hyvää ruokaa!

Oon koko syksyn syöny lähinnä joko kanaa ja salaattia tai lehtipihviä ja salaattia, ja nyt tulee varsinkin kana siinä määrin korvista ulos ettei enää pysty. Tein kerrankin kanasta ihan kastikkeen, että jos se uppoais vähän paremmin mutta ei. Toisaalta en tiiä mitä ajattelin - ei kanakastike ja riisi oo koskaan mitään mun lempiruokia ollukaan :D Nyt toimintasuunnitelmana on, että meen keskiviikkona Walmartiin ja ostan koko loppuviikoksi tortillatarvikkeet (ku niihin ei kyllästy ikinä) sekä ensi viikoksi tarvikkeet kotitekoista pitsaa varten, ja sen jälkeen se onki jo bye bye Pittsburg - ja edessä on kolme viikkoa Subwayta, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. No ei vaan nyt ois tarkotus ihan oikeesti kokkailla jotain halpaa safkaa hostelleilla, ettei mee kaikki rahat ulkona syömiseen.

Tää on nyt vissiin sitä kulttuurishokkia, vaikkakin oon kuitenkin syöny aika samanlaista ruokaa kuin Suomessa. Meillä ei vaan oo täällä mitään välineitä eikä ees mausteita laittaa mitään erikoisempaa, niin oon syöny liikaa samaa ruokaa. Yleensä tykkään etsiä kaikkia uusia reseptejä ja testata niitä, mutta täällä ei viiti alkaa yhen kerran takia ostamaan kokonaista maustepurkkia. Ja on siinä sekin, että täällä ei mikään maistu millekään. Tomaatit ei maistu miltään ja ne näyttää vielä yli kahden viikon päästäkin aivan yhtä tuoreilta ku ostopäivänä, kurkku on tosi kallista ja erittäin mautonta. Monet sanoo suomalaisten tomaattien olevan pahoja, mutta ne alkavat olla aika hyviä jenkkitomskujen jälkeen! Leipä ei homehdu vaikka se ois yli viikon kaapissa.

Oon pari kertaa käyny kampuksella Dining Hallissa syömässä, mutta ei sielläkään kovin kummoista ruokaa oo. Ihan hyvä salaattibaari, mutta muuten on sitten hampparia ja ranskiksia, sekä jotain kotiruokaa, joka on aina aika mautonta. Sinänsä oon kyllä ihan tyytyväinen ettei mun oo tarvinnu käydä siellä joka päivä niinku jotkut asuntolassa asuvat. Yoselin eli se yks meksikolainen rafla on paras täällä, pari kertaa oon käyny tuolla yhessä halvassa kinkkilässä Lotuksessa vaikkein kinkistä hirveesti tykkääkään ja sit täällä on myös salaattiravintola Sweet Greens, joka on ihan jees, mutta sielläkin on aina aika lailla samat vermeet tarjolla.

Ja äiti, kun viime viikolla kysyit, mitä ruokia kaipaan Suomesta, niin lisään listalle ruisleivän ja maitorahkan lisäksi lohen. Täällä ei paljon kalaa näy, enkä oo tainnu syödä kalaa kertaakaan koko syksynä! Uunilohta creme bonjour cuisinen kanssa, oijoijoijoi......

Graduation Dinner ja pikkujoulut

Torstaina oli tänä lukukautena valmistuvien valmistujaispäivä, ja kansainvälisten asioiden toimisto järjesti meille tämän lukukauden jälkeen täältä lähteville vaihtareille sekä koko tutkintonsa täällä opiskelleille ja nyt valmistuneille ulkomaalaisille päivällisen. Ite huomasin siinä puoli tuntia ennen päivällistä, että taisin nakata pääsylipun roskiin Miamissa kuittien mukana, mutta oli niillä onneksi nimilistalla ylhäällä kuka on lippunsa noutanu, eli pääsin siis syömään meksikolaista muiden mukana. Sinänsä oli vähän kummallista, että meille tarjoiltiin jotain tortillaa, kun pukukoodi oli formal. Ei kohdannu aivan käsin mussutettava tortilla ja juhlakamppeet! Muuten oli ihan kiva tilaisuus, siinä pari puhetta kuultiin ja taustalla pyöri kuvia kuluneelta lukukaudelta aina alkupäivien orientaatiosta lähtien.

Vaihtarikavereita Paraguaysta, Brasiliasta, Saksasta ja Espanjasta. Kuvan otti Anne-Sofie.

Reetan kanssa poseeraukset ennen päivällistä.

Pikkuhiljaa alkaa tosiaan loppu täällä jo häämöttää, kahden viikon päästä ollaan Kansas Cityn lentokentällä lähdössä kohti Las Vegasia ja kolmen viikon reissua länsirannikolla ja New Yorkissa. Ootan jo innolla tuota reissua, mutta samalla on haikeaa lähteä täältä, koska en varmasti tuu näkemään suurinta osaa näistä ihmisistä täällä enää koskaan. Mutta niin se vaan on, kaikki hauska loppuu aikanaan, toivottavasti ei kuitenkaan tule itkua pitkästä ilosta!

Eilen lauantaina pidettiin myös ne pikkujoulut täällä meillä. Vieraita oli ihan riittämiin, veikkaisin jotain reilua kolmeakymmentä. Pukkikin kävi, ja poliisisetä. Walmartista löytyi aivan oikeita pipareita, ja glögiä tehtiin itse. Kardemumma vaan on täällä niin kallista, ettei raskittu sitä ostaa. Kyllä se silti glögiltä maistui ja osa tykkäs, osa ei. Oltiin alun perin aateltu ostaa ihan joulukuusikin, mutta ne oli niin kalliita, että päädyttiin luovaan ratkaisuun:

Henna taiteili meille kuusen seinälle.

Ensi viikko onkin harvinaisen tyhjä kaikesta, ei oo yhtään tenttiä, ainoastaan kaksi harkkatyön palautusta ensi sunnuntaina, joissa ei juurikaan hommaa ees ole. Ja tätä toiseksi viimeistä viikkoa kutsutaan dead weekiksi. Kai se ois stressaavaa jos ei vaan osais! ;) Viimeisellä viikolla ois neljä tenttiä, mutta yhteen en edes aio mennä koska se ei oo pakollinen ja mulla on jo melkein 100% sen kurssin pisteistä muutenkin, eikä ne kolme muutakaan tenttiä pitäs kovin vaikeita olla. Aionkin mahdollisimman pitkälti pyhittää tämän loppuajan ihmisten kanssa hengailuun ja syksyn aikana koettujen juttujen yhteismuisteloihin! Osan porukasta me nähdään kyllä New Yorkissakin, koska sinne on suuntaamassa muitakin uudeksi vuodeksi.

Thanksgiving Floridassa

Thanksgiving break menikin rattoisasti viiden päivän lomalla Miami Beachilla. Reetan ja Mihkun kanssa mentiin tiistai-iltana mun Pitt Palin Kimberlyn kyydillä Kansas Cityn lentokentälle ja oltiin siellä yö, koska lento lähti aamulla aikasin. Nina tuli Joplinin kautta Miamiin keskiviikkoiltana. Hostelli oli nimeltään Bikini Hostel ja oli tosi hyvä, siistit huoneet ja ulkona poreamme, uima-allas, bilispöytä ja muuta kivaa. Bilispöytä tosin oli kokenut aika kovia vesisateessa, pallot ei tuntunu noudattavan mitään fysiikan lakeja liikkeissään. Meillä oli 4 hengen yksityishuone omalla keittiöllä ja kylppärillä, maksoi jotain 20 dollaria yö. Tuolla South Beachilla kulki paikallisbussi, joka maksoi vaan 25 senttiä, ja se lähti aivan hostellin edestä. Sillä oli kätevä kurvata biitsille, vaikka eipä se taksikaan paljon maksanut, ja kävelläkin saattoi vartissa.

Hostellihuoneesta

Hostellihuoneesta

Espoolainen Mikko on katusoittajana Miamissa ja lauleskeli meille hostellilla. Vieressä palju :)

South Beach, Miami Beach

Torstaina oli Thanksgiving, jolloin me vuokrattiin auto minä, Reeta, Nina, Mihku ja kyproslainen Sami ja ajeltiin USAn eteläisimpään paikkaan Florida Keyseille, joka on saariryhmä siinä Floridan alapuolella. Siellä oli kyllä nättiä, tosin mennessä tuntui tuuli niin kylmältä, että epäilytti josko tuota rannalle tarkenisi ollenkaan. Key West oli niistä saarista eteläisin ja suurin. Siellä käytiin biitsillä ja kattelemassa katutaiteilijoita keskustassa, ja lisäksi tuolta saarelta löytyy US highway 1:n 0 mile kyltti. Täällä kun on siis teiden varressa sellaisia vihreitä kylttejä, jotka ilmoittaa montako mailia on tien alusta, ja tuo tie 1 alkaa Key Westistä. Suosittelen kyllä käymään mutkan tuolla Key Westissä jos Floridaan joskus eksyy!

Smather's Beach, Key West

Ostettiin ruokaa, mutta lokit hyökkäs kimppuun ja söi mun hampparin. Lisäksi sattui hassu tilanne tuossa kojulla, kun yhtäkkiä käveli yks eteläkorealainen vaihtarikaveri Pittsburgista vastaan. Pieni maailma taas.

US 1

Auringonlasku Key Westin satamassa

Pe-su biletettiin hostelliporukan kanssa. Ostettiin liput baareihin hostellin kautta samalla tavalla ku Meksikossa, ja varsinkin lauantain Steve Aokin keikalle se kannatti, koska me maksettiin lipuista 30 dollaria ja ovelta ne ois ollu 50-60 dollaria. Oli ihan uskomattoman mahtava keikka, klubi oli ahdettu täyteen mutta olihan siellä tunnelmaa! Vieläkin hymyilyttää, kun miettii niitä bileitä. Oli muuten törkeän kallista baareissa, oluesta ois saanu pulittaa 15 dollaria, joten enpä raskinu sitten koskaan edes tilata mitään. Toisaalta, tuo nyt oli vielä sieltä halvimmasta päästä, koska joillain parhaimmilla klubeilla bisse ois kuulemma ollu 25 dollaria. Miamissa on yksi USAn kuuluisimmista yökerhoista, LIV, mutta sinne ois ollu niin kallis sisään ettei kyllä kiinnostanu siitä maksaa vaikka siellä muutaman julkkiksen oiski voinu bongata.

Perjantaina oli Black Friday, joka siis tarkoittaa sitä, että kaupat aukeaa jo heti yöllä yhden aikaan, ja pitäisi olla hyviä alennuksia. Ostettiin Reetan kanssa molemmat kamera, mutta vaatteissa oli kyllä vielä surkeammat alet kuin Oulussa korttelihaipakassa... Täällä tota Black Fridayta on vaan kaikki meille hypettäny kuinka sillon on parhaimmat alennukset koko vuonna, mutta ihan täyttä palturia! Sillon syyskuussa kun oltiin Labor Dayna Kansas Cityssä, oli sillonkin huomattavasti paremmat alennukset joka paikassa. Kuka hullu sitä juuri joulusesongin alkuun pistäisi muka hyvät alennukset?! Kamerassa säästin kyllä 150 euroa, jos vertaa että oisin Gigantista sen ostanut. Vaatteita en ostanu mitään, mutta eipä niitä oikein kärsi ostaakaan ku ei niitä mahu enää matkalaukussa Suomeen enempää.

Tällä hetkellä oon Detroitin lentokentällä, me lennettiin tänne Fort Lauderdalen kentältä Miamin läheltä, mutta myöhästyttiin jatkolennolta ja nyt odotellaan lentoa Minneapoliksen kautta Kansas Cityyn. Meidän piti olla jo yhdeltä perillä Kansas Cityssä, mutta näillä lennoilla ollaan vasta seitsemältä. Sinänsä ihan ok, että nyt päästään business -luokassa ja saatiin ruokaliput tänne kentälle nii ei tartte nälkääkään nähdä. Ja yks intialainen on tulossa sitten samaan aikaan KC:sta Pittsburgiin, joten saadaan vuokra-auton hintakin vähän alemmas per naama - tosin joudutaan oottamaan sitä puoli kymmeneen asti Kansas Cityn kentällä...

Karu todellisuus iski tänään heti kunnolla vasten kasvoja, kun harkkatyöryhmäläinen tuotannonohjauksen kurssilla ei antanut kuulua itsestään mitään eikä meidän ryhmä ole palauttanut harjoitustyötä vielä, vaikka ois aamulla pitäny palauttaa. Tein kyllä oman osani viime viikolla, mutta täällä on jotenki tämä ryhmätöidenteko niin vaikeaa, kun kukaan ei koskaan ota vastuuta ja ite joutuu aina kaiken järkkäämään jos haluaa saada jotain tehdyksi. Niin nyt kun olin sitten melkein viikon tässä poissa, ei sillä välin oo tapahtunu mitään vaikka ajattelin että kyllä ne nyt saa oman osansa tehtyä...